Tulkkia tarvitaan, kun henkilöillä ei ole yhteistä kieltä.

Tulkin avulla pyritään luomaan ymmärtämisen edellytykset kieli- ja kulttuurimuurista huolimatta. Tulkki luo siis omalta osaltaan tasa-arvoa ihmisten välille, kun jokainen voi ilmaista itseään niin rikkaasti ja vivahteikkaasti kuin vain äidinkielellä voi.

Tulkkauksen avulla henkilö kykenee täysivaltaisesti huolehtimaan velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan sekä tyydyttämään tiedontarpeensa monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tulkkaus on puheviestintää; tulkki välittää viestin suullisesti kielestä toiseen. Tulkilta vaaditaan erinomaisen kielitaidon lisäksi vankkaa yleissivistystä, kiinnostusta ajankohtaisiin asioihin, sujuvaa ilmaisutaitoa, terävää muistia, hyvää paineensieto- ja keskittymiskykyä sekä kykyä työskennellä ryhmässä. Tulkin on hallittava eri tulkkaustekniikat ja osattava käyttää niitä eri tilanteissa. Tulkatessaan tulkki samaistuu tulkattavaan ja puhuu minämuodossa. Hän ei tulkkaa sanoja, vaan puheen, viestin, koko sisällön, merkitykset, sävyn ja tyylin käyttäen kohdekielen keinoja. Tulkki tekee ison osan työstään ennen varsinaista tilaisuutta valmistautuen tulkkaukseen.

Tulkkaustilanteita on lukuisia. Osassa niistä on tarkoituksenmukaista, että puhuja pitää puheenvuoronsa ensin kokonaan tulkin tehdessä muistiinpanoja puheesta oman muistinsa tueksi, jonka jälkeen tulkki toistaa kerrotun sanoman kohdekielellä. Tällaista tulkkausta kutsutaan konsekutiivitulkkaukseksi. Joskus puolestaan on tarkoituksenmukaista, että tulkkaus toteutetaan ilman muistiinpanojen tekemistä alkuperäisen puheen kanssa samanaikaisesti. Tätä kutsutaan simultaanitulkkaukseksi.